Tammikuussa pörssit elivät varsin rauhallisissa tunnelmissa ja Helsingissä yleisindeksi päätyi lopulta pieneen 1,2 % nousuun. Oma salkkuni ei kuitenkaan saanut olla tammikuussa hetkeäkään rauhassa. Se joutui nimittäin todellisen vuosiremontin kohteeksi.

Nyt uuden vuosikymmenen alussa on aika jälleen tehdä tarkempi katsaus projektini tilanteeseen. Miljoonan euron sijoitusvarallisuuteen on toki vielä matkaa, mutta siitä huolimatta nyt ollaan jälleen huomattavasti lähempänä tavoitetta kuin vuotta aiemmin.

Elokuussa nähtiin, että historialla on edelleen tapana toistaa itseään. Aasiaa lukuunottamatta pörssit nousivat rajusti ympäri maailmaa, vaikka järjellä ajateltuna siihen ei ole vielä mitään syytä. Näin on käynyt aikaisemminkin. Pörssikurssien kehittymistä ei siis aina voi perustella faktoilla ja tämä ei näytä muuttuneen tässäkään lamassa.

Heinäkuussa alkanut tulosjulkistuskausi on vihdoin tuonut pöydälle faktoja yritysten taloudellisista tilanteista. Koko kevät ja alkukesä saatiinkin seilata uskon ja arvailujen varassa. Jo ennalta osasimme odottaa, että taantuma näkyy tuloksissa. Nyt kuitenkin tiedämme, että useimmat yritykset ovat onnistuneet sopeutumaan tilanteeseen melko hyvin. Jättiromahdusta ei siis enää tarvitse pelätä.

Toukokuussa pörssin meno tasaantui, eikä ihme, sillä maaliskuussa alkanut ja kaksi kuukautta kestänyt nousuputki oli todella raju. Toukokuussa Helsingin yleisindeksi päätyi 6,47 % nousuun, mikä on itse asiassa kuitenkin todella hyvin. Mitään romahdusta ei ainakaan vielä tullut, vaikka monet ovat sitä pienen nousupyrähdyksen jälkeen innolla povanneet.

Kiinteistösijoitusyhtiö Sponda kasvoi aggressiivisesti nousukaudella ja seurauksista saamme maksaa nyt. Jo aiemmin keväällä Sponda jätti osingot kokonaan maksamatta ja nyt yhtiö on koputtelemassa hattu kourassa omistajiensa ovella. Viikko sitten Sponda siis ilmoitti merkintäetuoikeusannista, jossa jokainen osakkeenomistaja saa merkitä uusia osakkeita samassa suhteessa kuin hänellä on ennestään osakkeita.

Huhtikuussa maaliskuun maanis-depressiivisyys muuttui täydeksi optimistisuudeksi. Näyttää, että markkinoilla tämän laman pohjat on nyt todella nähty, sillä huhtikuussa talouden toipumisesta alettiin nähdä vihdoin merkkejä etenkin Yhdysvalloissa, josta tämä kaikki alkoi. Positiivisena uutisena voidaan jopa pitää Chryslerin konkurssia. Se nimittäin tarkoittaa, että ongelmiin ollaan vihdoin rakentamassa todellisia kestäviä ratkaisuja.

Kukaan ei varmastikaan ole voinut välttyä viime aikojen kuumia tunteita herättävältä Fortum-uutisoinnilta. Lynkkaysmielialalla liikkeellä oleva lehdistö on varmasti innoissaan Mikael Liliuksen ilmoitettua väistymisestään. Kymmenen vuotta Fortumin johdossa oli kuitenkin varsin kannattava uraliike. Palkkaa ehti kertyä yli 33 miljoonaa euroa ja eläkepäivillä pääsee nauttimaan yli 800 000 euron vuosieläkkeestä. Verojen jälkeenkin Lilius tekee vielä mukavasti vaikka muutaman vuosittaisen reissun avaruuteen koko loppuelämänsä ajan.

Mr. Market on jälleen maanis-depressiivinen. Joinakin päivinä koetaan mahtavia hurmoksia ikään kuin talouden ongelmat olisivat ratkenneet, kun toisina päivinä mieliala on ikään kuin tästä suosta ei koskaan enää noustaisi. Mieliala vaihtelee päivästä päivään, eikä kukaan pysty ennustamaan, mikä se on huomenna.

Paljon puhuttanut Älä ruoki lamaa -kampanja on jalkautunut viime viikkoina myös kaduille. Joka toinen kadunvarsimainos yrittääkin nyt syyllistää meitä kysymällä ”mitä Suomen kansantaloudelle kävisi, jos kaikki säästäisivät yhtä paljon kuin sinä?”. Ainakaan itseeni syyllistämisyritys ei ole kuitenkaan purrut. Suomen kansantaloushan voisi luultavasti mitä parhaiten, jos kaikki todella säästäisivät kuten minä.