Pörssien pokerihait

Olen valmis puolustamaan vapaata markkinataloutta vaikka viimeiseen hengenvetoon saakka. Kuitenkin vapaat markkinat ovat johtaneet yhteen lieveilmiöön, josta en erityisemmin pidä: pörsseissä pelaamiseen. Maailmasta löytyy ihmisiä, jotka elättävät itsensä varsin hyvin omistamalla pörssiyrityksiä tai muita sijoitusinstrumentteja muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Tällaisessa systeemissä on jotain todella mätää.

Taloussanomat uutisoi eilen, että menestyvät nettipokerin pelaajat ovat nyt haluttua tavaraa sijoitusyhtiöissä. Uutisen mukaan pokerihait soveltuvat erityisesti suuririskisten sijoitussalkkujen hoitajiksi, joilta vaaditaan kurinalaisuutta, treenattua muistia ja kykyä nopeisiin päätöksiin paineen alla. Toisin sanoen pokerinpelaajat päätyvät siis useimmiten hoitamaan rahastoja, joissa tuotto tehdään päiväkaupalla, eli treidauksella.

Päiväkauppa perustuu siihen, että siinä pyritään hyödyntämään osakkeiden hetkellisiä hinnoitteluvirheitä, jotka aiheutuvat uudesta informaatiosta, eli esimerkiksi yrityksen juuri julkaisemasta tiedotteesta. Yleensä hinnoitteluvirheet kestävät vain joitakin sekunteja, jolloin niistä hyötyäkseen täytyy toimia todella nopeasti. Lisäksi treidaajat käyttävät usein suurta velkavipua ja myyvät osakkeita myös lyhyeksi, jolloin kyse on todella suuririskisestä pelaamisesta.

Lyhyeksi myynti tarkoittaa sellaisen osakkeen myymistä, jota ei itse vielä omista. Tässä tapauksessa osake ostetaan todellisuudessa vasta myöhemmin samana päivänä tai lainataan, jolloin ei haittaa, että myyntivaiheessa sitä ei vielä omistanut. Lyhyeksi myyjä tekee voittoa, mikäli osakkeen hinta laskee sen jälkeen, kun lyhyeksi myynti on tapahtunut. Päiväkauppiaan on siis mahdollista tehdä voittoa, olipa pörssin suunta mikä tahansa.

Mielestäni pelaaminen ei kuulu pörssiin ja sen vuoksi ainakin lyhyeksi myynti tulisi kieltää kokonaan. Päiväkauppa on jo ideologisesti hyvin ristiriidassa omien ajatusteni kanssa. Yritys tekee voittoa, koska se tuottaa lisäarvoa asiakkailleen. Työntekijälle taas maksetaan palkkaa, koska hän tekee lisäarvoa tuottavaa työtä organisaatiolleen. Päiväkaupassa on ideologisesti ongelmana se, että siinä ei itsessään synny mitään lisäarvoa. Kyse on nollasummapelistä, jossa ainoastaan pieni joukko tekee voittoa kokonaismarkkinoiden kustannuksella. Treidaajat itse toki perustelevat olemassa olonsa vapaiden markkinoiden tarpeella.

Finanssikriisistä on vuoden mittaan syytetty lukuisia eri tahoja. Itse pidän yhtenä kriisin perimmäisistä syistä pörssipelaamista. Kun kriisi puhkesi, löivät päiväkauppiaat lisää vettä myllyyn esimerkiksi myymällä osakkeita lyhyeksi. Markkinoiden romahdus olisi ollut huomattavasti lievempi ilman näitä pelureita ja niin olisi ollut myös romahdusta edeltänyt kupla.

Menestyvät treidaajat tienaavat käsittämättömiä summia, mutta treidaajat voivat tehdä myös paljon tuhoa, kuten esimerkiksi Société Généralen tapauksessa muutama vuosi sitten. Siellä treidari aiheutti luvattomilla kaupoillaan 4,9 miljardin euron tappiot. Toinen hyvä esimerkki on Volkswagen, jonka osakkeella lyhyeksi myyjät tekivät rahaa, kunnes Porsce yllättäen osti sen. Tuo aiheutti miljarditappiot lyhyeksi myyjille. Hauskinta tapauksessa on, että lyhyeksi myyjät päätyivät kuin huonoina häviäjinä syyttämään Porschea osakekurssin manipuloinnista.

Finanssikriisin jälkeen on puhuttu paljon, että tulevaisuudessa markkinoille tullaan luomaan tiukempia rajoituksia. Päiväkauppa on asia, jonka rajoittamista itsekin kannatan, vaikka muuten olen vapaiden markkinoiden puolestapuhuja. Pelaaminen ei kuitenkaan kuulu markkinoille.

Kommentit