Kuinka syvälle olemme matkalla?

Sadoista lähteistä tihkuu pieniä tiedon palasia päivittäin. Eilen maailmalla Bank of America ilmoitti vähentävänsä lähivuosina jopa 35 000 työpaikkaa. Meillä Suomessakin Outokumpu antoi tulosvaroituksen sekä ilmoitti vähentävänsä väkeä ja saman teki myös UPM. Kokonaiskuvaa on kuitenkin vaikea hahmottaa vielä tässä vaiheessa ja perinteinen vertaus autolla ajamisesta sopii tilanteeseen mainiosti. Näemme takalasista, että ajamme kovaa vauhtia kohti syvää laaksoa. Auton tuulilasi kuitenkin puuttuu ja kukaan ei sen vuoksi tiedä kuinka syvä laakso edessämme lopulta on. Tiedämme vain sen, että matka tuntuu jatkuvan pelottavan syvälle.

Pelottavinta tässä kaikessa on, että naapurin dementoitunut mummo ei ole tässä asiassa yhtään sen enempää pihalla kuin kukaan muukaan. Työni ja opiskelujeni ansiosta olen tekemisissä useissa eri yrityksissä hyvissä asemissa työskentelevien kanssa. Kukaan heistäkään ei tunnu hahmottavan, mitä nyt tapahtuu. Vielä syyskuussa konsensus oli, että ”tämä nyt on tällaista hetkellistä jäähdyttelyä, eikä juuri vaikuta meidän toimintaan”. Nyt tilanne on jo toinen, mutta ei yhtään sen selkeämpi. Kaikki myöntävät, että liiketoiminnassa on tapahtunut äkkijarrutus, mutta kukaan ei vielä tiedä, miten se lopulta vaikuttaa. Paitsi, että tuotantolinjoilta lomautetaan tai irtisanotaan satoja henkilöitä.

Kuten blogini vakiolukijat varmasti huomasivat, niin marraskuu oli blogissani suhteellisen hiljainen. Osittain tämä johtui siitä, että minulla riitti paljon muutakin tekemistä, mutta suurin syy oli kuitenkin se, etten yksinkertaisesti keksinyt, mitä tästä kaikesta pitäisi kirjoittaa. En edelleenkään tiedä, kuinka syvälle olemme menossa, enkä edes osaa kuvitella kuinka syvällä olemme tällä hetkellä. Sen voi todeta vasta keväällä, kun virallisia lukuja lyödään tiskiin. Silloin niistä tosin ei ole juurikaan iloa.

Informaatiota tihkuu lukemattomista lähteistä, mutta kokonaiskuvan luomiseksi jonkun pitäisi koota kaikki data yhteen ja vielä reaaliajassa. Käytännön syistä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, joten joudumme tyytymään pieniin tiedon murusiin. Näitä murusia kokosin itse hieman yhteen ja muodostin Helsingin Sanomissa 11.12. julkaistun mainion YT-neuvottelulistan pohjalta päiväkohtaiset kuvaajan kolmen viimeisen viikon ilmoitetuista irtisanomisista ja lomautuksista. Pahalta näyttää, todella pahalta. Viimeisen kolmen viikon ilmoitusten perusteella kenkää tai pakkolomaa on suomalaisissa yrityksissä saamassa yli 8 000 ihmistä. Se on noin 0,3 % Suomen työikäisestä väestöstä, joka kooltaan kolmisen miljoonaa. Prosenttiluku ei äkkiseltään kuulosta isolta, mutta kun sen suhteuttaa Suomen viime elokuun 5,6 % työttömyysasteeseen, niin mittasuhteet tulevat paremmin esiin. Jos sama meno jatkuu pitkälle kevääseen, niin työttömien määrä kaksinkertaistuu nopeasti. Toki laskusuhdanteessa myös syntyy uusia työpaikkoja, mutta oheisia lukuja on mahdoton voittaa.

Näillä näkymin tilanne ei edes ole helpottumassa. Paras indikaattori siitä on pörssi, jolla on tapana ennakoida yleistä taloustilannetta 6-12 kk etukäteen. Pörssi aloitti laskunsa aika tarkalleen vuosi sitten ja trendi on edelleen laskeva. Talouden korkeasuhdanne saavutettiin Suomessa kesällä ja voidaan melko varmasti sanoa, että syksyllä mentiin jo laskusuhdanteeseen.

Alla oleva kuva esittää perinteisiä talouden suhdannevaihteluja. Huolestuttavinta tilanteessa on juuri se, että olemme reaalitaloudessa vasta laskusuhdanteen alkuvaiheessa ja numerot ovat jo pahoja. Jos pörssi on oikeassa, niin reaalitalouden osalta kuitenkin vasta pieni osa kaikesta pahasta on nähty. Pohjalla ollaan tämän mukaan aikaisintaan alkukesästä. Tosin pörssikään ei näe juuri sitä pidemmälle, eli kuopasta voi pahimmassa tapauksessa tulla myös odotettuakin syvempi.

Ettei tämä menisi nyt pelkäksi pirujen maalaamiseksi seinille, niin olen itse tällä hetkellä suhteellisen luottavainen siihen, että mitään 30-luvun superlamaa tästä ei kuitenkaan ole tulossa. Talous on kokenut tänä syksynä äkkijarrutuksen isoksi osaksi sen vuoksi, että yritysten lainarahan saanti on muuttunut monien osalta äärimmäisen vaikeaksi tai vähintään kalliiksi. Suunta parempaan on kuitenkin jo tapahtunut, kun keskuspankit ympäri maailmaa ovat leikanneet ohjauskorkoja. Lisäksi on varmaa, että pakkotilanteessa Euroopassa ja USA:ssa ohjauskorko voidaan laskea jopa nollaan. Juuri tämä estää sen, että 30-luvun superlamalta mitä todennäköisimmin vältytään. Silloinhan ohjauskorkoja ei lähdetty laskemaan. Muuten nykyisessä kriisissa olisi kieltämättä yhtä lailla ainekset vuosikausien lamaan.

Kommentit