Vuosi takana

Ensimmäinen blogivuosi on nyt takana. Vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon sekä omassa elämässäni, että ympäröivässä yhteiskunnassa. Vaikka miljonääriksi on vielä pitkä matka, nyt on hyvä hetki reflektoida tähän astista matkaa, eli ensimmäistä blogivuottani.

Blogi on kirjoittajalle mielenkiintoinen työkalu. Paitsi että sinne tallentuu oma historia päiväkirjamuotoon, tallentuu sinne myös sen hetkinen ajattelutapa. Erityisen avartavaa on lukea omia vuoden takaisia tekstejä. Vuosi on lyhyt aika ja se on mennyt pelottavan nopeasti. Vuoden aikana ajattelutapani ja elämänfilosofiani ovat kuitenkin kehittyneet paljon. Parhaiten sen huomaan, kun luen vuoden takaisia tekstejäni ja ajattelen, että ”olipa naiivisti ajateltu”. Toisaalta edelleen voin allekirjoittaa lähes kaiken, mitä olen vuosi sitten sanonut. Blogini uudemmille lukijoille voin edelleen suositella tutustumista ensimmäisiin artikkeleihini ”Tavoitteena vapaaherruus” ja ”Historiani numeroina”. Ne kertovat paljon blogini taustoista ja tavoitteista.

Yksi vuosi sitten asettamistani tavoitteista oli tulla inspiraation lähteeksi muille. Tässä koen onnistuneeni. Myönnän, että tapani kirjoittaa on provokatiivinen sekä talouselämää popularisoiva. Tämä luonnollisesti jakaa mielipiteitä. Erityisesti sähköpostitse saamani yhteydenotot ovat kuitenkin olleet lähes poikkeuksetta positiivisia ja tämä on voima, joka saa lähes ihmeitä aikaan. Toisin sanoen ilman vuorovaikutusta lukijoideni kanssa, en luultavasti olisi päässyt blogini kanssa näinkään pitkälle.

Blogini perustamisajankohta osui lähes nappiin. Eräässä ensimmäisten joukkoon kuuluvassa palautteessa joku sanoi, että nyt on viimeistään aika myydä kaikki osakkeet, kun joku perustaa tällaisen blogin. Nyt vuotta myöhemmin voin onnitella, että oikeassa olit! Kukapa olisi osannut odottaa blogini alkumetreille yhtä historian pahimmista finanssikriiseistä? Finanssikriisi on myös asia, joka on vaikuttanut ajattelutapaani. Finanssijärjestelmät eivät olekaan olleet niin läpinäkyviä kuin niiden olisi pitänyt olla, jotta vapaa markkinatalous olisi voinut toimia kaikin puolin reilusti. Oman näkemykseni mukaan finanssikriisi johtui lopulta siitä, että joukko henkilöitä pääsi asemaan, jossa he pystyivät tekemään suuria voittoja ulkoistamalla riskin muille ilman, että nämä muut edes huomasivat sitä.

Perustin blogin alun perin omaksi ilokseni. Toki taka-ajatuksena oli, että tällainen aihe luultavasti kiinnostaa ihmisiä ja voisi saada laajempaakin julkisuutta. Loppukesästä 2008 tapahtunut siirtyminen Plazalle olikin siten mieleinen tapahtuma ja tulipa siinä vähän laajempaakin julkisuutta ollessani esimerkiksi erään radio-ohjelman vieraana. Orastava finanssikriisi loi kuitenkin tämän henkiselle blogille hieman haastavan toimintaympäristön, eikä siten liene ihme, että median kiinnostus lopahti nopeasti. Kuumimpana nousukautenahan blogini olisi tietysti käännetty pian tv-ohjelmaksi.

Luin jokin aika sitten 90-luvun alussa MTV3:lla pyörineestä Sijoitussalkku-nimisestä ohjelmasta, jossa viikottain kansalle jaettiin esimerkiksi ilmaisia sijoitusvinkkejä. Esittelyssä oli muun muassa kuuma pörssiyhtiö nimeltään Kouri Capital. Ohjelmaa lähetettiin noin kymmenen viikon ajan, kunnes se lopetettiin vuoden 1990 pankkilakon aikana. (Miksiköhän tästä historian helmestä ei löydy nykyään mitään mainintaa Maikkarin sivuilta?)

Viime syksyn synkkinä hetkinä myös itselläni kävi mielessä tämän blogin lopettaminen. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että sisua riitti vaikeimpinakin hetkinä. Tuossa vaiheessa oli erityisen fiksua palauttaa mieleen blogini tarkoitus. Se ei ollut onneksi ainoastaan kuumien sijoitusvinkkien jakaminen. Olisi ollut itsepetosta luovuttaa heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, sillä kun on tälle uralle lähtenyt, ei niiltä voi välttyä. Lukijoitakin kohtaan on reilua olla rehellinen, kun kuraa sataa niskaan.

Päätin vuosi sitten kirjoittaa anonyymisti ja edelleen aion pysyä anonyyminä. Syy tähän on yksinkertainen. Jos sanot Suomessa julkisesti, että tavoitteenasi on tulla miljonääriksi alle kolmekymppisenä, useimmat pitävät sinua idioottina. Itsetuntoni kyllä kestäisi tämän, mutta esimerkiksi nykyiset ja tulevat työnantajat tai yhteistyökumppanit voisivat tehdä tämän takia vääriä johtopäätöksiä.

Lopuksi kiitokset kaikille lukijoille ja erityisesti palautetta antaneille! Luen kyllä ne kaikki, vaikka jokaiseen en ehdi tai halua vastata. Kiitos myös niille, joiden mielestä tämä blogi on ”älyttömin ja ylitseampuvin blogi mitä voi olla” (suora lainaus eräästä negatiivissävytteisestä palautteesta). Muutama viikko sitten tapasin erään yhdysvaltalaisen kirjailijan, joka kertoi minulle tähän yhteyteen mainiosti sopivan elämänviisauden: ”voit oppia jotain maailman tyhmimmältäkin ihmiseltä, joten älä suhtaudu kehenkään liian ylimielisesti.”

Kommentit