Uskalla sanoa ei

Sain juuri houkuttelevan töytarjouksen Helsingin pörssissä listatulta kansainväliseltä yritykseltä. Käytännössä minulle tarjottiin kansainvälistä junioritason paikkaa, josta olisi hyvät mahdollisuudet edetä organisaatiossa nopeasti. Nykyiseen tulotasooni nähden kuukausittaiset tuloni olisivat karkeasti arvioiden noin viisinkertaistuneet ja lähitulevaisuus olisi näyttänyt melko hyvältä. Kuten tekstini aikamuodosta voi jo päätellä, sanoin tarjoukselle ei.

Kyseessä oli ehdottomasti yksi viime aikojen vaikeimmista päätöksistä. En ole aktiivisesti edes etsinyt työpaikkaa, koska tällä hetkellä oman yrityksen kehittäminen (ja kesken olevat opinnot) pitävät minut aivan tarpeeksi työllistettynä. Kontaktieni kautta kuitenkin päädyin keskustelemaan mahdollisesta työtarjouksesta erääseen yritykseen. Nimeä en luonnollisesti luottamuksellisuussyistä voi paljastaa, mutta kyseessä oli markkina-arvoltaan Helsingin pörssin 20 suurimman pörssiyhtiön joukkoon kuuluva vakaavarainen ja hyvää tulosta tekevä yritys. Pitkän harkinnan jälkeen kieltäydyin paikasta, minkä jälkeen minua pyydettiin harkitsemaan vielä toistamiseen. Tämä teki kieltäytymisen entistäkin vaikeammaksi, mutta pysyin alkuperäisessä kannassani.

Tämä saattoi toki olla erittäin typerä päätös. Myönnän myös, että etenkin kun taloudelliset ajat ovat edelleen vaikeita, on lähes röyhkeää opiskelijana kieltäytyä hyvästä työtarjouksesta. Käytännössähän minulle tarjottiin kultaisella tarjottimella uraputkea kansainvälisessä yrityksessä, mitä en pidä ollenkaan huonona vaihtoehtona.

Miksi sitten kieltäydyin tarjouksesta? Tällainen päätös vaatii luonnollisesti elämän ajattelua aika laajalla tasolla. Samaa aihetta käsittelin jo noin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun tein ensimmäisen blogimerkintäni. Silloin sanoin, etten halua käyttää koko elämääni siihen, että joudun työskentelemään muille, koska olen heistä taloudellisesti riippuvainen. Jos olisin nyt hyväksynyt kyseisen työtarjouksen, edessäni olisi todennäköisesti ollut juuri kyseinen oravanpyörä, jossa tulen työskentelemään muille seuraavat 40 vuotta.

Älkää ymmärtäkö väärin. Muille työskentelemisessä ei ole mielestäni mitään vastenmielistä ja myös minä olen työskennellyt jo vuosia muille ja on hyvin todennäköistä, että myös itse tulen vielä jossain vaiheessa työskentelemään muille. Päädyin hylkäämään tarjouksen, koska vielä tällä hetkellä haluan keskittyä erityisesti siihen, mihin minulla on intohimoa, joka on oman yritystoiminnan kehittäminen. Tähän luonnollisesti liittyy myös ensimmäisessä blogimerkinnässäni mainitsemani tavoitteet. Tavoitteeni on siis edelleen jäädä halutessani vapaaherraksi, kun täytän 40 vuotta sekä välitavoitteenani olla miljonääri, kun täytän 30 vuotta.

Se että sain tällaisen tarjouksen ja että minulla oli pokkaa kieltäytyä siitä, on minulle lopulta erävoitto. Tällaisen mahdollisuuden saaminen on ennen kaikkea osoitus siitä, että olen oikealla polulla. Maailmalta löyty onneksi esikuvia, jotka ovat toimineet tällaisessa tilanteessa samalla tavalla. Esimerkiksi Facebookin perustaja Mark Zuckerberg kieltäytyi Microsoftin hyvästä työtarjouksesta kauan ennen kuin Facebookista tuli menestystarina.

Olisi vastuutonta neuvoa myös blogini lukijoita toimimaan vastaavalla tavalla vastaavassa tilanteessa ja sanomaan tarjoukselle ei. Siksi neuvonkin, että jos sinulla ei ole suurta intohimoa tehdä asioita itse, ota vastaan hyvä työtarjous, jos sellaisen saat. On täysin mahdollista, että itsekin vuoden tai parin päästä anelen samaiselta yritykseltä työpaikkaa. Otan kuitenkin sen riskin, koska intohimoni on synnyttää uutta ja tehdä asioita itse.

Kommentit