Tulospalkkaus opiskelijoille?

Opintotuki on suomalaisen korkeakoulujärjestelmän yksi suurimmista heikkouksista, mutta samalla yksi suurimmista mahdollisuuksista. Ongelmana on tällä hetkellä, että yhteiskunnan ja yksittäisen opiskelijan intressit eivät kohtaa. Tilanne on suoraan verrattavissa yritykseen, jossa yrityksen ja työntekijän intressit voivat tietyissä tilanteissa olla ristiriidassa. Ratkaisu ongelmaan voi kuitenkin löytyä niin yksinkertaisesta asiasta kuin tulospalkkaus.

Yhteiskunnan näkökulmasta jokainen opiskelija on pitkäaikainen riskisijoitus. Lähtökohtaisesti ensimmäisten viiden vuoden ajan sijoituksen kassavirta on negatiivinen, kun opiskelijaan investoidaan opintotuen muodossa rahaa. Valmistumisen jälkeen kassavirran suunta kuitenkin muuttuu, kun sijoitus alkaa tuottamaan kassavirtaa yhteiskunnalle verotulojen muodossa. Yhteiskunnan näkökulmasta investointi on keskimäärin kannattava, koska koulutettu henkilö tuottaa elinaikanaan todennäköisemmin enemmän verotuloja kuin kouluttamaton henkilö ja näin koko yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa. Yhteiskunnan tavoitteenahan on lopulta maksimoida hyvinvointi. Sen vuoksi yhteiskunnan tavoitteena on myös maksimoida sijoitustensa tuotto.

Opiskelijan tapauksessa yhteiskunnan sijoitustavoite toteutuu, kun opiskelija valmistuu aikataulussa ja tuottaa elämänsä aikana yhteiskunnalle verotuloja mahdollisimman paljon. Jos oletetaan opiskelijan olevan optimaalisesti toimiva taloudellinen yksikkö, myös hänen intresseissään on lopulta maksimoida henkilökohtainen kassavirta ja sitä kautta oma vauraus. Sekä yhteiskunnan että opiskelijan kannalta opintotukijärjestelmä pitäisi siis suunnitella siten, että se

a)      kannustaa valmistumaan mahdollisimman nopeasti – vähintään tavoiteaikataulussa, ja
b)      kannustaa tuottamaan verotuloja yhteiskunnalle mahdollisimman paljon.

Nykyinen opintotukijärjestelmä ei täytä kumpaakaan vaatimusta. Korkeakouluopintoihin voi saada tukea 70 kuukauden ajan. Jos opintoja tehdään päätoimisesti yhdeksän kuukautta vuodessa, voi opiskelija nostaa opintotukea lähes kahdeksan vuoden ajan. Jos opintotukikuukausia jättää käyttämättä, syntyy psykologinen mielikuva siitä, että luopuu jostain. Näinhän tilanne itse asiassa myös on ja sen vuoksi moni pyrkii nostamaan opintotukea niin pitkään kuin mahdollista.

Nopeasti valmistumaan kannustavassa opintotukimallissa opintotuki olisi puhtaasti tulospohjainen, eli opiskelija saisi x euroa jokaisesta suorittamastaan opintopisteestä. Jotta tämä ei johtaisi siihen, että opintopisteitä suoritettaisiin vauhdilla rimaa hipoen, voisi osa opintotuen määrästä perustua arvosanoihin. Tällainen järjestelmä kannustaisi valmistumaan mahdollisimman nopeasti hyvin arvosanoin, sillä opintotukea maksetaan konkreettisista tuloksista. Tulospalkkausta siis parhaimmillaan.

Opintotuen tulorajoista taas voisi luopua kokonaan. Nykyinen malli ei nimittäin ole edes yhteiskunnan kannalta järkevä, koska se kannustaa optimoimaan tulonsa siten, että opiskelija saa maksimaaliset opintotuet. Monet opiskelijat tekevätkin juuri sen verran töitä kuin tulorajat sallivat. Itsekin varmaan tekisin näin, jos katsoisin asioita vain lyhyellä tähtäimellä. Jos pyrkii jo opiskeluaikanaan aktiivisesti kasvattamaan varallisuuttaan, voi tulorajat kuitenkin unohtaa.

Uskallan heittää ilmaan jopa ajatuksen siitä, että opintotuki on osasyynä siihen, että iso osa korkeasti koulutetuistakin ihmisistä sijoittaa kaiken varallisuutensa asuntoon. Kun opiskeluaikana on reilut viisi vuotta elänyt siten, että kaikki mikä tulee myös menee, voi  ”moodi” jäädä helposti päälle myös työelämään siirtymisen jälkeen. Vaikka valmistumisen jälkeen kassavirta kasvaa mukavasti, myös menopuoli kasvaa helposti vastaavalla tavalla, kun asutaan hienommin ja kulutetaan elämiseenkin enemmän.

Oma lähestymistapani opintotukirajoihin on ollut erilainen kuin useimmilla. Kun tulorajat kerran menevät rikki, niin parempi rikkoa ne kunnolla. Tästä on tietysti seurannut noin 3 500 euron vuosittainen rangaistus. Koko opiskeluaikanani olen nostanut ja palauttanut opintotukia jo lähes 10 000 euroa. Yhteiskunnan näkökulmasta olen siis unelmainvestointi. Opinnot etenevät, opintotukea ei tarvitse maksaa ja verotuloja tuotan jo opintojen aikana. Harvalla kuitenkaan on motivaatiota lähteä tälle tielle, kun nykyinen kannustijärjestelmä ohjaa ensisijaisesti muualle.

Opintoaikojen rajaaminen laissa ja lähitulevaisuudessa mahdollisesti odottavat lukukausimaksut ovat välineitä, jotka perustuvat pelolla johtamiseen. Parempia tuloksia kuitenkin saataisiin, kun korkeakoulujärjestelmäkin perustuisi taloudellisiin kannustimiin. Ainoa riskihän tässä olisi, että opiskelijat alkaisivat valmistumaan liian nopeasti ja osalle heistä kertyisi jo opiskeluaikana muutakin kuin asuntovarallisuutta.

Kommentit