Osavuosikatsaus Euroopan velkakriisiin

Euroopan velkakriisi etenee tasaisesti, eikä helppoa ulospääsyä ole valitettavasti vieläkään näkyvissä. Itse asiassa tilanne menee jatkuvasti vain huonompaan suuntaan ja tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että Eurooppa on umpikujassa. Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että erilaisilla hätäratkaisuilla markkinat on saatu aina hetkellisesti rauhoittumaan ja täydelliseltä romahdukselta on vielä vältytty. Tunnelma on kuitenkin odottava ja kukaan ei tiedä, missä vaiheessa mahdollinen ketjureaktio todella käynnistyy, jos se on käynnistyäkseen.

Olen itse blogannut Euroopan velkakriisistä taisin väliajoin, koska sijoittamisesta ja yrittämisestä bloggaavana sitä ei voi jättää huomioimatta. Etenkin viime viikkojen tapahtumat ovat jälleen nostaneet Euroopan kriisin pinnalle ja tilanne on kieltämättä huolestuttava. Kriisi on leviämässä Italiaan, joka joutuu maksamaan kahden vuoden pituisesta lainasta jo 7,1 prosentin korkoa. Vertailun vuoksi vielä viime vuonna myös Kreikka sai lainaa samalla korolla kuin Italia nyt (tällä hetkellä Kreikan lainan korko tosin on jo tähtitieteelliset 130,3 prosenttia).

Mikä huolestuttavinta, kriisi heijastuu yhä vahvemmin myös muualle Eurooppaan - myös Suomeen. Alla on listattu muutamien EU-maiden kymmenen vuoden pituisen lainan korko sekä suluissa korko tämän kuun alussa:

  • Portugali 13,6 % (11,8 %)
  • Espanja 6,4 % (5,5 %)
  • Ranska 3,5 % (3,1 %)
  • Saksa 2,3 % (1,8 %)
  • Suomi 2,9 % (2,2 %)

Yksittäisten tulipalojen sammutus on Euroopassa vielä jollain tasolla ollut mahdollista, mutta kun kriisi leviää koko euroalueelle, alkavat keinot olla välissä.

Pidän itse erittäin todennäköisenä, että Euroopan velkakriisi ratkaistaan lopulta yksinkertaisella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että EKP unohtaisi hetkeksi maltilliset inflaatiotavoitteet ja käynnistäisi setelipainot toden teolla. Varjopuolena tämä johtaisi luonnollisesti korkeaan inflaatioon, eli rahan ostovoima heikentyisi. Voimakas inflaatio olisi kuitenkin myös poliittisesta näkökulmasta ”helppo ratkaisu”, koska siinä keltään ei tarvitse suoranaisesti leikata mitään, vaan inflaatiosta kärsivät kaikki. Toki suurimpia kärsijöitä olisivat erilaisten tukien varassa elävät sekä pienipalkkaisilla aloilla työskentelevät, sillä mahdolliset inflaatiokorotukset laahaavat aina todellisen inflaation perässä.

Oma päästrategiani Euroopan velkakriisistä suojautumiselle on ollut hakea turvaa etenkin Yhdysvaltojen markkinoilta, kuten olen aiemmin jo useaan otteeseen maininnut. Tämä strategia onkin toiminut melko hyvin, sillä yhdysvaltalaiset kuluttajabrändit (oman salkkuni kohdalla McDonald’s ja PepsiCo) ovat kehittyneet viime aikoina vahvasti. Lisäksi arvonnousua on vauhdittanut USA:n dollarin voimakas vahvistuminen euroa vastaan. Esimerkiksi viimeisen kolmen kuukauden aikana dollari on vahvistunut euroa vastaa lähes 9 prosenttia.

Mikäli edellä mainitsemani skenaario EKP:n setelipainojen käynnistyksestä todella toteutuu, on myös silloin paras turvasatama euroalueen ulkopuolella. Lisäksi sijoituskohteiden valinnassa kannattaa painottaa yrityksiä, jotka kasvattavat liikevaihtoaan inflaation mukana. Tällaisia ovat esimerkiksi jokapäiväisiä kuluttajatuotteita valmistavat yritykset.

Kommentit