Minulla on unelma

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen haluaa kunnallisvaalikampanjassaan kuulla suomalaisten suurista unelmista. Päätin kerrankin noudattaa SDP:n toiveita ja kertoa, mistä tavallinen suomalainen opiskelija unelmoi.

1. Tasa-arvoinen osinkoverotus

Yksityishenkilöiden julkisesti listatuista yrityksistä saamien osinkojen verotus on yksi Suomen törkeimmistä verotusmuodoista. Ensinnäkin se on äärimmäisen epätasa-arvoinen: listaamattomien yritysten omistajat eivät maksa osingoista veroja ollenkaan jopa 90 000 euroon asti ja sijoitusrahastot saavat myös pörssiosakkeiden kaikki osingot verottomina. Yksityiseltä piensijoittajalta, kuten allekirjoittaneelta opiskelijalta, valtio sen sijaan varastaa osingoista 19,6 %. Vähän sama kuin työntekoa verotettaisiin ihonvärin perusteella.

Kauppalehden bloggaaja Henri Elo esitti blogissaan tätä kohtelua havainnollistavan käytännön esimerkin: henkilö A omistaa listaamattoman yrityksen osakkeita ja henkilö B saman verran muuten identtisen yrityksen osakkeita, mutta osakkeet ovat julkisesti listattuja. Molemmat saavat osinkoja 90 000 euroa vuodessa. 10 vuoden kuluttua henkilö A on kuitenkin 176 400 euroa rikkaampi, eikä tässä laskussa ole edes huomioitu sitä, että myös osingot saa tuottamaan. Tämä, jos mikä, on taloudellista epätasa-arvoa, josta myös SDP väittää olevan huolissaan.

Nykyinen verotusjärjestelmä on turmiollinen erityisesti siksi, että se suosii rahastoja. Pankithan tästä ovat varmasti iloisia, koska saavat näin ainoan painavan myyntiargumentin rahastoilleen. Piensijoittajan kohdalla tämä hyöty tosin hävitään yleensä rahastojen suurien kulujen vuoksi. Kansantaloudellisesti tulisi muutenkin suosia ennemmin suoria osakesijoituksia kuin kustannustehottomia ja omistussuhteita hämärtäviä rahastoja.

Kaiken lisäksi osinkoverotus on tuplaverotusta. Pörssiyritys on jo maksanut tuloksestaan yhteisöveroja 26 %. Kun jäljelle jääneistä voitoista maksetaan osinkoja, valtio iskee yksityissijoittajien kohdalla jälleen väliin.

Osinkoverotus nousee politiikassa tasaisin väliajoin pinnalle, mutta mitään ratkaisuja ei ole syntynyt ja yksityissijoittajien polkemista jatketaan. Asiaan olisi kuitenkin lapsellisen yksinkertainen ja reilu ratkaisu: kaikki maksavat osingoista veroja saman verran, eli jotain nollan ja 19,6 % väliltä. Tällöin valtion osinkoveroista saamat tuotot saadaan säilytettyä ja kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti. Toinen vaihtoehto olisi poistaa osinkoverotus kokonaan ja hienosäätää yhteisöveroprosenttia. Ongelmana tosin taitaa olla, että sehän vähentäisi byrokratiaa!

2. Opintotukea saa, jos suorittaa tarpeeksi opintoja

Opintotuen perimmäinen idea on tietysti, että pienituloisille opiskelijoille turvataan edes jonkinasteinen toimeentulo. Opintotuen tulorajat kuitenkin aiheuttavat sen, että monet opiskelijat eivät tietyn rajan jälkeen tee töitä, vaikka siihen muuten pystyisivät ilman, että opinnot edes häiriintyisivät. Tulorajat ovat lisäksi tämän vuoden korotuksesta huolimatta edelleen todella alhaalla. Jos opiskelija ansaitsee juuri alimman sallitun summan ja nostaa opintotukea 12 kuukaudelta, hänen bruttotulonsa ovat noin 1160 euroa kuukaudessa - köyhyysrajan tuntumassa.

Opintotuen tulorajat pitäisi poistaa kokonaan tai ainakin vähentää niiden progressiota rankasti. Sen jälkeen, kun nykyinen alin vuosituloraja 7 920 euroa ylittyy, opiskelija joutuu palauttamaan valtiolle 499,6 euroa aina, kun tienaa uudet 1310 euroa. Ainakin valtiolle mukava 38,1 % lisävero. Jos opiskelija jättää omatoimisesti palauttamatta ylimääräiset opintotuet, hänelle mätkäistään pahimmillaan 6 894 euron sakot takaisinperinnän muodossa.

Nykyisten tulorajojen suurin ongelma on, että tietyn rajan jälkeen ne eivät enää kannusta työntekoon. Jos opiskelija kykenee vaadittujen opintosuoritusten lisäksi ansaitsemaan hyvin, ei siitä pitäisi rangaista, vaan ennemminkin päin vastoin. Tälläkin hetkellä valtio nimittäin menettää verotuloja, koska monet opiskelijat eivät tee töitä ainoastaan sen vuoksi, että opintotuen tulorajat on tältä vuodelta jo ylitetty. Opintotukien saaminen pitäisikin perustua ainoastaan suoritettujen opintojen määrään, jolloin myös opiskeluun kannustava vaikutus korostuu.

Tulorajajärjestelmä ei ole järkevä myöskään sen vuoksi, että opiskelijan tulot ovat erittäin vaihtelevat. Hyvinä vuosina töitä on tarjolla paljon ja tulorajat ylittyvät helposti. Toisina vuosina tilanne taas voi olla heikompi, jolloin aikaisempien vuosien ylijäämälle olisi varmasti tarvetta.

Luultavasti molemmat yhteiskunnalliset unelmani jäävätkin unelmiksi. Oli tilanne mikä hyvänsä, osinkoveroja en kuitenkaan ajatellut enää valmistumiseni jälkeen maksaa Suomen valtiolle. Armonaikaa annan siis vielä muutaman vuoden, jonka jälkeen tarvittaessa kilpailutan kotimaani ja siirrän pääomani sellaiseen paikkaan, jossa ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti. Ja tarkoitan tällä myös henkistä pääomaani

Kommentit