Lilius on miljoonansa ansainnut

Kukaan ei varmastikaan ole voinut välttyä viime aikojen kuumia tunteita herättävältä Fortum-uutisoinnilta. Lynkkaysmielialalla liikkeellä oleva lehdistö on varmasti innoissaan Mikael Liliuksen ilmoitettua väistymisestään. Kymmenen vuotta Fortumin johdossa oli kuitenkin varsin kannattava uraliike. Palkkaa ehti kertyä yli 33 miljoonaa euroa ja eläkepäivillä pääsee nauttimaan yli 800 000 euron vuosieläkkeestä. Verojen jälkeenkin Lilius tekee vielä mukavasti vaikka muutaman vuosittaisen reissun avaruuteen koko loppuelämänsä ajan.

Onko Lilius sitten miljoonansa ansainnut? Tähän voi sanoa, että kyllä ja ei. Lilius ei ole ensinnäkään Fortumin optio- ja kannustinohjelmia kehittänyt. Niistä Lilius saa kiittää meitä kaikkia. Suomen valtio, eli kaikki me kollektiivisesti omistamme Fortumista 70 %. Fortumin optio- ja kannustinohjelmat on aina hyväksytty yhtiökokouksissa, sillä omistajathan optioiden laskut lopulta maksavat. Jos me omistajat olemmekin yllättäen sitä mieltä, että maksetut bonukset ovat kohtuuttomia, saamme syyttää itseämme. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, että Fortumin omistajaohjaus on epäonnistunut täysin. Kun Fortumin optio- ja kannustin-ohjelmia luotiin, omistajan olisi pitänyt voimakkaammin kyseenalaistaa ne. Kun vahinko on jo tapahtunut, on liian myöhäistä.

Toisekseen ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Lilius on toiminut tilanteessaan kuin kuka tahansa järkevä ihminen. Jos sinulle tarjotaan pääsyä erinomaiseen optio-ohjelmaan, kukapa siitä kieltäytyisi?

Kolmanneksi Lilius on hoitanut tehtävänsä ainakin viime vuoteen asti loistavasti. 90-luvun lopussa Fortum oli hitaasti uppoava laiva ja yhtiön osakekurssi kehittyi huomattavasti heikommin kuin energiayhtiöillä keskimäärin. Lilius kuitenkin muutti laivan suuntaa radikaalisti. Uuden strategian kulmakivenä oli miljardien investoinnit ympäristöystävällisiin tuotantolaitoksiin. Valinta osoittautui todelliseksi lottovoitoksi, kun vuonna 2005 EU:n alueella otettiin käyttöön päästökauppa. Kaikille yrityksille jaettiin tietty määrä päästöoikeuksia. Fortumilla ei luonnollisestikaan ollut tarvetta kaikille saamilleen päästöoikeuksille, jolloin oikeudet pystyttiin myymään eteenpäin ja yritys sai valtavat ylimääräiset niin sanotut windfall-voitot. Tämän seurauksena myös osakekurssi nousi moninkertaisesti muihin energiayhtiöihin verrattuna ja laiva painoi taas täyttä höyryä eteenpäin. Vuosina 2000-2008 Fortum kasvatti omistajiensa varallisuutta noin 30 miljardia euroa. Liliuksen palkkio kaikkine kannustimineen on tästä summasta noin 0,1 %. Ei kuulosta kohtuuttomalta.

Fortumin uusin liike on ollut Venäjälle laajentaminen. Se ei kuitenkaan tässä taloustilanteessa ole osoittautunut kannattavaksi. Kesän 2008 jälkeen Fortumin omistajien varallisuus on sulanut noin 14 miljardilla eurolla. Liliuksen osuus on tästä 0 euroa. Tästä päästäänkin optioiden varjopuoleen. Ne kannustavat yrityksen johtajia helposti turhan suuriin riskinottoihin suurten optiotulojen kiiluessa silmissä. Lilius on pelannut peliänsä omistajien, eli 70 prosenttisesti valtion rahoilla. Hänellä itsellään ei ole ollut juuri mitään hävittävää - ainoastaan voitettavaa.

Optio-ohjelmat ovat siis mielestäni usein kokonaisuudessaan läpimätiä ja siinä valossa Lilius ei ole todellakaan miljooniansa ansainnut. Optio-ohjelmat kannustavat johtoa tekemään suuririskisiä päätöksiä, jotka saattavat kasvattaa yrityksen arvoa voimakkaasti lyhyellä tähtäimellä, mutta eivät välttämättä ole edullisia omistajille, kun katsotaan pidemmälle tulevaisuuteen. Yrityksen työntekijöille pitää luonnollisesti olla kannustinohjelmia, mutta ne eivät saa perustua optioihin.

Fortumin tapaus saa valtio päättäjät toivon mukaan pohtimaan valtion omistamien yritysten omistajaohjausta. Fortumin kohdalla omistajaohjaus on selvästi epäonnistunut. Lilius ansaitsi miljoonansa pelissä, jossa omistajat kantoivat riskin. Moraalisesti Lilius ei ehkä kaikkia miljooniansa ole ansainnut, mutta syyttävä sormi osoittaa kuitenkin enemmän pääomistajan suuntaan.

Toivottavasti Fortumin vuosia jatkunut optiokohu saa myös muiden yritysten omistajat suhtautumaan kriittisemmin optio-ohjelmiin. Valitettavasti myös omassa salkussani on yrityksiä, joilla on optio-ohjelmia. Piensijoittaja ei kuitenkaan pysty yksin asiaan vaikuttamaan, vaikka oikeus puheenvuoroon yhtiökokouksessa onkin.

Kommentit