Kansallinen kateusviikko on taas täällä

Eilen se taas alkoi: jokasyksyinen kansallinen kateusviikko. Viikko, jonka aikana valtavia määriä palstatilaa uhrataan tunnettujen ja vähemmän tunnettujen henkilöiden suurten (ja joissakin tapauksissa pienten) tulojen päivittelyyn. Vastaavaa saman mittakaavan ilmiötä en ole kuullut olevan muissa maissa. Suomalaiset eivät varmasti ole yhtään sen tirkistelynhaluisempi kansa kuin muut, vaan ansio taitaa mennä verottajallemme, joka kiltisti toimittaa kenen tahansa verotiedot kaikille halukkaille. Kaiken kattava läpinäkyvyys on tietysti myös verottajan etu. Jos naapurin pihassa komeilee uudenkarhea Jaguar, mutta tulot ovat eri luokkaa, voi valveutunut kansalainen vinkata poliisin talousrikosyksikköä.

Itseäni ei tällä kertaa kiinnostanut niinkään paljon se, että kuka tienasi ja kuinka paljon, vaan se, millä tavalla suuria tuloja saavutettiin. Rikastuminen ei kuitenkaan ole mitään salatiedettä, joten uskon, että tarkastelemalla, miten muut ovat siinä onnistuneet, voi löytää myös itselleen uusia ideoita. Tavoitteenihan ei ole päästä miljonääriksi pelkillä osakesijoituksilla. Osakkeet ovat vain keino saada myös ansaittu raha tekemään töitä. Ainakin kolmekymppiseksi asti tulen siis pyörittämään yritystoimintaa ja tekemään ansiotöitä myös itse.

Viime vuosina yksi suosittu trendi maineenhimoisten nuorten aikuisten keskuudessa on ollut julkisuuteen hakeutuminen keinolla millä hyvänsä. Vaikka kukaan esimerkiksi tämän vuoden Big Brother -talon asukeista ei sitä itse myönnä, julkisuuden mahdollisesti tuoma raha oli varmasti yksi ohjelmaan hakeutumisen merkittävistä motiiveista. Lähes kaikkien asukkaiden tulot alittivat kuitenkin köyhyysrajan. Tosin eipä edes kilpailussa pärjääminen näytä olevan tie taloudelliseen menestykseen. Esimerkiksi vuoden 2005 voittaja BB-Perttu tienasi viime vuonna alle 15 000 euroa, vaikka hänen juontokeikoilleen oli jopa pientä kysyntää. Tämä urapolku edes hypoteettisena ajatuksena ei siis houkuttele. Ylipäänsä sekundajulkkikset eivät Suomessa näytä rahaa juuri tekevän. Esimerkiksi koko kansan suosioon noussut Johanna Tukiainen tienasi viime vuonna noin 7 000 euroa ja Marika Fingerroos 2 600 euroa.

Mahdollinen ura poliitikkona nousee pintaan aina silloin tällöin. Ainakin minulla olisi vahva mielipide monesta yhteiskunnallisesta asiasta. Politiikka on kuitenkin selvästi enemmän kutsumusammantti kuin kultakaivos. Kyllähän kansanedustajat ansaitsevat ihan hyvin, mutta siihen se sitten jääkin. Poliitikon resurssit menevät varmasti pitkälti poliittisiin töihin, kuten pitääkin, joten sivutulojakaan ei ole helppo hankkia. Ylimmällä ministeritasollakin päästään vain reilun 100 000 euron ansiotuloihin. Poliittinen ura ei siis ole kiinnostava vaihtoehto ainakaan tässä vaiheessa.

Jos miljoonan euron tavoitteeni olisi 20 vuotta myöhemmin, paras keino rikastua olisi yritysmaailmassa eteneminen aina johtoryhmätasolle saakka. Tätä tietä tosin olen ajatellun välttää niin pitkään kuin mahdollista. Nuorena tulokkaana etenet nopeasti saamalla paljon aikaan, eli tekemällä pitkää työviikkoa. Kun olet päässyt organisaation seuraavalle tasolle, etenet osoittamalla olevasi sitoutunut yritykseen, eli tekemällä pitkää työviikkoa. Seuraavalla portaalla vastuita on jo niin paljon, että sinun on pakko tehdä pitkää työviikkoa. Ylimmällä tasolla et enää edes osaa tehdä muuta kuin pitkää työviikkoa. En pelkää pitkää työviikkoa, mutta ensisijaisesti tämä on vasta plan B.

Yrittäjä olen jo nyt ja se myös tuntuu kannattavan jopa nuorena. Kolmekymppiset miljoonaluokan ihmiset olivat pääasiassa yrittäjiä, osakkaita tai jo valmiiksi rahakkaasta suvusta. Tällä tiellä aion siis pysyä myös jatkossa.

Tarkastellaanpa lopuksi tämän vuoden tulokuningasta Göran Sundholmia, joka nettosi mukavat 81,2 miljoonaa pelkkiä pääomatuloja, jolloin veroprosenttikin jäi siedettävään 28,0 prosenttiin. Sundholm sai rahansa myymällä sammutusjärjestelmiä valmistavan Marioff-yhtiönsä. Kyseisen herran tarina on varsin inspiroiva. Hänellä oli yksinkertainen idea, että mahdollisimman hienojakoinen vesisumu sammuttaa tulipalon parhaiten. Niinpä hän kehitti ehkä maailman hienojakoisinta vesisumua tuottavan sprinklerin ja patentoi sen tekniikan. Sammutusjärjestelmien kauppa käy kuumana ja kaupallistetun keksinnön arvoksi realisoitui Sundholmin osalta 81,2 miljoonaa euroa. Mielenkiintoinen on myös Sundholmin oma suhtautuminen rahaan. Haastattelussa hän kertoo, että rahaa tärkeämpi menestyksen mittari on hänelle patenttien määrä, joita on hänen nimissään yli 100 kappaletta. Tämä ideologia vaikuttaa hyvältä ja tuottaa selvästi myös taloudellista tulosta. Tästä minä otan mallia.

Kommentit