Helsingin kuplaosakkeet

Helsingin Pörssissä on nyt keskimäärin halpaa, mutta kaikki pilvilinnat eivät ole suinkaan sortuneet vielä. Aikaisemmissa teksteissäni olen analysoinut lähinnä yrityksiä, joihin itse sijoitan tai joihin sijoittamista harkitsen vakavasti. Tällä kertaa päätin lähestyä aihetta eri näkökulmasta. Esittelen siis kaksi yritystä, joista itse pysyn tällä hetkellä kaukana.

Trainers’ House

Viime syksynä mediapersoona Jari Sarasvuon luotsaaman Trainers’ Housen ja Satama Interactiven fuusion tuloksena syntynyt uusi Trainers’ House on ollut omistajilleen huono sijoitus (lukuun ottamatta itse Sarasvuota). Fuusiouutisen yhteydessä saavutetusta viime syksyn huippukurssista osake on tullut alas 40 %, eikä osingoillakaan ole juhlittu. Viimeisen kuuden vuoden aikana yritys on jakanut osinkoa kahtena vuonna. Viime keväänä osinkoja irtosi 4 senttiä per osake, mikä tarkoittaa nykyisellä 0,89 euron kurssilla noin 4,5 % osinkotuottoa. Tämä osinko ei tosin ole erityisen kestävällä pohjalla, koska tulosta tehtiin viime vuonna osaketta kohti 3 senttiä. Kaiken lisäksi meneillään olevan vuoden tulos näyttää jäävän viime vuodesta selvästi, eli ensi keväänä omistaja ei todennäköisesti saa lohtua edes tyydyttävistä osingoista. Osakkeen P/E-lukukin on selvästi yli 30 ja tuolla luvulla Trainers’ House on yksi Helsingin kalleimmista osakkeista.

Trainers’ Housen osake olisi suorastaan houkuttelevalla tasolla, jos kyseessä olisi kasvuyritys. Itse en kuitenkaan usko kasvuun. Ennemminkin näkisin riskinä liiketoiminnan näivettymisen. Yritys on jo vuosia kehittänyt mitä ihmeellisemmiltä kuulostavia tuotteita, joista yksikään ei ole ollut mikään täysosuma.

Yritysanalyyseissä tuotevalikoiman ja sen menestymispotentiaalin arvioiminen on mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuin historiallisten numeroiden tarkastelu. Trainers’ Housella tuotealueita on kolme:

  • Valmennus
  • Markkinointi & Viestintä
  • Johtamisjärjestelmät

Trainers’ House tuli tunnetuksi erilaisista fanaattisista valmennusohjelmistaan. Ongelmana on, että se on äärimmäisen vaikeasti myytävä tuote, koska konkreettista hyötyä on vaikea näyttää asiakkaalle. Trainers’ Housen valmennusohjelmia käyneiltä kuulemani tarinat ovat erittäin ristiriitaisia. Kukaan ei ole niitä ylistänyt ja moni on kokenut opit joko itsestäänselvyyksiksi tai hengennostatusyrityksiksi. En ole löytänyt vielä ketään, joka olisi osallistunut omasta aloitteestaan valmennuksiin, kuten Sisäinen Linnake tai Vaikuttava Johtaja, vaikka hauskoilta ne kieltämättä kuulostavat.

Markkinointi & Viestintä -osaamisen arviointi on erittäin vaikeaa. Suurin kysymys lienee, tarjoaako Trainers’ House tällä sektorilla mitään sellaista, joka olisi parempaa tai vähintään erilaista kuin kilpailijoilla? Omien selvityksieni mukaan tähän on tyhjentävä vastaus: ei.

Johtamisjärjestelmissä Trainers’ House tuntuu luottavan yhteen sanahirviöön: Business Live Action Role Play, eli BLARP. Mitä johtamisjärjestelmä tai BLARP sitten käytännössä tarkoittaa? Se on hyvä kysymys, sillä olen yrittänyt saada tähän vastausta jopa Trainers’ Housen omalta konsultilta. Sain hienolta kuulostavan esitelmän, kuinka kyseinen BLARP muuttaa työnteon larppausta muistuttavaksi leikiksi ja luo yritykseen kasvusysteemin. Tarkemman tutustumisen perusteella BLARP vaikuttaa myyntiorganisaatioiden CRM-järjestelmältä, joka on varustettu tavallista näyttävämmällä käyttöliittymällä. 7.8.2008 mennessä BLARP oli käytössä kolmella Trainers’ Housen asiakkaalla.

Tiivistettynä Trainers’ Housen palveluvalikoima sisältää paljon hienoja sanoja, mutta näyttöä pysyvistä menestystuotteista ei ole. Sama tilanne oli myös monella IT-kuplan yrityksellä ja kaikki tietävät miten siinä kävi. Uskoakseni Trainers’ House on pysynyt elossa 70+ tuntisia viikkoja painavien konsulttien ansiosta ja iso osa kunniasta kuuluu myös aggressiivista kontaktointia harjoittavalle puhelinmyyntiyksikkö Ignis Oy:lle, jonka synnystä saamme kiittää Sarasvuon Diili-tosi-tv-sarjaa.

Jos jotain positiivista halutaan löytää, niin suuren maailman tyyliin Sarasvuo on luvannut tehdä tehdä töitä palkatta niin pitkään kuin yrityksen arvo on alle miljardin euron. Tällä hetkellä yrityksen markkina-arvo on 60,5 miljoonaa, joten jos tavoite toteutuisi ilman osakkeiden lisäantia, omistaja saisi nauttia kivasta 1650 % arvonnoususta. Sarasvuota palkatta työskentely tuskin kuitenkaan haittaa - hän sentään omistaa yrityksestä edelleen noin 35 %. Verotusmielessä palkatta työskentely on kaiken lisäksi järkevämpää, koska tässä tapauksessa Sarasvuo on lähes yksityisyrittäjä ja vuosipalkan saa nostettua kevyemmin verotettavien osinkojen muodossa.

Jos Trainers’ House olisi fanaattinen osakeyhtiömuodossa oleva vuosimaksua perivä uskonlahko, sijoittaisin siihen välittömästi. Yrityksenä en siihen kuitenaan usko ja jätän omistamisen suosiolla muille. Toisaalta, jos osaketta saisi jossain vaiheessa alle 50 sentillä, yritystä voisi harkita uudelleen potentiaalisena riskisijoituksena.

Nokian Renkaat

Nokian Renkaat on loistava yritys, jota olen himoinnut sitä siitä lähtien, kun pääsin viime vuonna tutustumaan yrityksen Pietarin tehtaaseen. Yrityksen kasvu on ollut mahtavaa: viidessä vuodessa liikevaihto on lähes kaksinkertaistunut ja tulos kolminkertaistunut. Yrityksessä onkin kohdallaan kaikki muu paitsi hinta. Kuplasta ei aivan voida puhua, mutta mielestäni Nokian Renkaat on tällä hetkellä selvästi yliarvostettu.

Nokian Renkaat on ehdottomasti tämän vuoden pörssitähti: yrityksen tulos tulee mitä todennäköisimmin kasvamaan selvästi viime vuodesta ja 26 euron kurssikin on korkeammalla kuin tammikuussa. Tämän vuoden tulosennusteilla P/E-luku on 15-17 ja normaaleissa markkinaoloissa hinta olisikin houkutteleva. Nokian Renkaisiin liittyy kuitenkin useita merkittäviä riskejä, joita ei ole mielestäni hinnoiteltu osakkeeseen.

Yritys on kasvanut viime vuoden aika lailla Venäjän markkinoiden turvin ja juuri Venäjällä renkaat menevät kaupaksi tänäkin vuonna paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kuten olemme saaneet jälleen huomata, talouden syklisyys ei ole kadonnut mihinkään. Renkaita myydään nyt ennätysmääriä, muuta miten käy tulokselle, kun taantuma iskee myös tavallisiin venäläisiin kuluttajiin?

Toinen riski liittyy Venäjän poliittiseen tilanteeseen ja koko järjestelmään. Kuten Georgiankin sota osoitti, kaikki on mahdollista. Nokian Renkaat on tällä hetkellä pelottavan riippuvainen Venäjästä, joten osakkeenomistajien täytyy vain toivoa, että suhteet poliitikkoihin säilyvät hyvinä.

Kolmas riski on kilpailutilanne. Nokian Renkaat teki erinomaisen strategisen päätöksen laajentaessaan toimintaansa Venäjälle ja perustamalla tehtaan Pietariin. Laadukkaita renkaita tehdään halvalla ja myydään kalliilla. Nokian Renkaat on keskittynyt lähes täysin renkaiden jälkiasennusmarkkinoihin ja autonvalmistajien pienikatteisista sopimuksista kilpailu on jätetty suosiolla perinteisille valmistajille, kuten Bridgestonelle ja Michelinille. Erityisesti Venäjällä Nokian Renkailla on vahva markkina-asema jälkiasennuksissa. Varmaa kuitenkin on, että muut valmistajat eivät pysy loputtomiin toimettomina, kun Nokian Renkaat tekee vahvaa tulosta. Mielenkiintoisen asiasta tosin tekee se, että kilpailija Bridgestone on yksi Nokian Renkaiden suurimmista omistajista 18,9 % osuudellaan. Tämä voi myös olla yksi syy siihen, miksi osakkeen kurssi on pysynyt niin vahvana.

Yrityksenä haluaisin siis ehdottomasti omistaa Nokian Renkaita. Kurssi saisi kuitenkin tippua nykyisestä vähintään 35 %, eli alle 17 euron tasolle. Olettaen tietysti, ettei mikään riskeistä ole toteutunut siihen mennessä.

Kommentit