Fruugo: Joukko gurujakin voi epäonnistua

Internet start-up Fruugon tarina on erittäin opettavainen. Kahden toimintavuotensa aikana yritys on polttanut pääomasijoittajien rahaa 25 miljoonaa euroa, eikä edelleenkään tee liikevaihtoa juuri yhtään. Erityisen huomionarvoista tässä on, että Fruugon taustalta löytyy Suomen menestyneimpiä guruja. Olisi voinut kuvitella, että kun he lyövät viisaat päänsä yhteen, syntyy Suomeen uusi menestystarina. Nyt tässä on kuitenkin kiistatta epäonnistuttu.

Aivan aluksi haluan korostaa, etten millään tavalla pyri lyömään lyötyä. Epäonnistuminen kuuluu yrittämiseen siinä missä onnistuminenkin. Tärkeintä kuitenkin on, että epäonnistumisista opitaan. Sanoihan Thomas Edisonkinkin kuluneen tarinan mukaan, että ”En ole epäonnistunut. Olen ainoastaan löytänyt 10 000 tapaa, jotka eivät toimi.” Tämänkin blogimerkinnän ainoa tavoite on analysoida, mitä Fruugon alkuvuosista voidaan oppia. Toivon itse, että Fruugo vielä tavalla tai toisella nousee jaloilleen ja löytää elinkelpoisen bisnesmallin.

Suuri yleisö kuuli Fruugosta ensimmäisen kerran vuoden 2007 loppupuolella, kun mediassa uutisoitiin uudesta start-upista, jossa mukana olivat muunmuassa Nokian ex-toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila sekä F-Securen perustaja Risto Siilasmaa. Kyseisen internet start-upin liikeideasta julkisuuteen ei tuossa vaiheessa valunut vielä minkäänlaisia tietoja.

Muita Fruugossa mukana olevia nimekkäitä henkilöitä ovat Ollilan ja Siilasmaan lisäksi Sanoman talousjohtaja Kim Ignatius, Mainostoimisto Bobin perustaja Marko Parkkinen sekä Tokmanni-konsernin toimitusjohtaja Heikki Väänänen. Fruugon suurin sijoittaja taas on yhdysvaltalainen pääomasijoitusyhtiö Queensway Developments LLC, jonka lisäksi Fruugoon on sijoittanut rahojaan lukuisat bisnesenkelit. Lähtökohdat Fruugolle olivat siis huikeat.

Vuonna 2008 Fruugo ei juuri näkynyt ulospäin, mutta yrityksen sisällä kävi vilske. Rahaa paloi tuotekehityksessä noin 14,5 miljoonaa euroa. Ensimmäisenä elinvuonnaan Fruugo työllisti parhaimmillaan 150 ohjelmistokehittäjää tai konsulttia. Se on paljon yritykselle, jolla ei ole vielä yhtään liikevaihtoa tuottavaa bisnestä.

Vuonna 2009 suuri yleisö oli jo luultavasti unohtanut Fruugon olemassaolon. Silloin yhtiö kuitenkin viimein astui parrasvaloihin ja kertoi liikeideansa. Fruugo kertoi tavoitteekseen tehdä nettiostamiselle sama minkä Google teki nettihauille. Fruugon liikeideana on koota eri verkkokaupat yhden palvelun alle ja tehdä tämä vieläpä maantieteellisistä rajoista välittämättä. Kuluttaja voi siis helposti tilata tuotteita samasta paikasta ja samalla käyttöliittymällä, vaikka kauppiaat olisivat todellisuudessa eri puolilla Eurooppaa. Ei kuulosta ehkä niin mullistavalta kuin vuoden kestäneet salailut olisivat antaneet ehkä ymmärtää, mutta idea vaikuttaa ihan potentiaaliselta.

Fruugon beta-versio avautui vuoden 2009 toukokuussa. Tuotekehitystyö jatkui kuitenkin edelleen kiivaana ja rahaa paloi 11,0 miljoonaa euroa vuonna 2009. Beta-versio oli täysin toimiva verkkokauppa, joka oli avoinna suomalaisille, ruotsalaisille ja hollantilaisille asiakkaille. Vuonna 2009 siitä kertyi liikevaihtoa myyntiprovisioiden muodossa 8 236 euroa. Tänä vuonna Fruugo avautui lopulta virallisesti ja beta-vaihe on nyt historiaa. Beta-vaiheen menestys tai ennemminkin sen puute kuitenkin osoittaa, että liiketoiminta ei ole erityisen kestävällä pohjalla.

Fruugon suurin ongelma on mielestäni se, että se ei ole yksinkertaisesti tehnyt asiakkaan näkökulmasta mitään mullistavaa verkkokauppamaailmassa. Teknisesti satoja eri verkkokauppoja yhdistävä alusta on varmasti omaa luokkaansa. Asiakkaalle ostokokemuksessa ei kuitenkaan ole juuri mitään eroa tapahtuipa se sitten Fruugossa tai kilpailevassa verkkokaupassa.

Toinen merkittävä ongelma on se, että Fruugo samalla sekä kilpailee, että tekee yhteistyötä muiden verkkokauppojen kanssa. Tämä on haastava yhtälö ja on varmaa, että osa verkkokaupoista ei ole lähtenyt yhteistyöhön Fruugon kanssa, koska ei koe sen tuovan mitään lisäarvoa. Muiden verkkokauppojen näkökulmasta Fruugo on toimitusprosessissa ennemminkin yksi ylimääräinen vaihe, joka tietysti haluaa osan tuotteen katteesta. Fruugon myyntiprovisiot ovat kuitenkin tuloksen perusteella jääneet erittäin marginaalisiksi, mikä on ymmärrettävää. Toimitusketju ei taloudellisesta näkökulmasta kestä yhtä uutta välikättä.

Myös kuluttaja näkee Fruugon helposti turhana välikätenä. Miksi ostaa Fruugosta, jos sen voi ostaa suoraan myös varsinaiselta jälleenmyyjältä? Internetissä varsinainen jälleenmyyjä on aina vain yhden klikkauksen päässä. Myöskään maiden väliset rajat eivät ole ennen Fruugoakaan estäneet kansainvälisiä verkkokauppoja toimimasta. Esimerkiksi eBaysta, Amazonista, Play.comista ja lukuisista pienemmistä kansanvälisistä verkkokaupoista on voinut jo pitkään tilata tuotteita lähes minne päin maailmaa tahansa, eivätkä postikulutkaan ole usein kohonneet suuriksi.

Arvostan yrittäjyyttä ja mielestäni on erinomaista, että Fruugon kaltaista yritystä rakennetaan Suomessa. Fruugo kuitenkin mielestäni teki yhden pahan virheen alkutaipaleellaan: se rakensi ja hioi tuotettaan pitkään omassa kammiossaan. Kun tuli totuuden hetki, huomattiin, että liikeidea ei ehkä sittenkään ole niin mullistava kuin alun perin luultiin ja liikeidean kannattavuus on kyseenalainen. Fruugon olisi ehkä pitänyt julkaista palvelu kuluttajille mahdollisimman nopeasti ja lähteä liikkeelle kevyemmällä organisaatiolla. Näin heti alkuvaiheessa olisi moni ongelma voinut nousta esiin ja tuotekehitykseen poltettuja miljoonia olisi saatu säästettyä.

Fruugon tarinan tärkein oppi taas meille muille on mielestäni se, että myös gurut voivat epäonnistua. Fruugon takana on uskomattoman kovia nimiä, mutta se ei takaa mitään. Start-up-yrityksissä asiantuntijuuden lisäksi tarvitaan aina myös ripaus onnea, jotta idea todella lähtisi lentoon. Lisäksi ideaa täytyy usein jatkojalostaa lukuisia kertoja ja tässä keskeisessä roolissa ovat asiakkaat. Start-yp-yrityksen ei kannata sulkeutua omaan kammioon liian pitkäksi aikaa.

Fruugon alkutaipaleen epäonnistumista ei tarvitse mielestäni hävetä, enkä itse kritisoi muuta kuin liian raskaalla organisaatiolla liikkeelle lähtemistä. Toivotan kuitenkin Fruugolle onnea ja toivon, että vaikeuksista huolimatta menestyksen resepti löytyy vielä. Erityisesti toivon, että Suomessa nähdään myös tulevina vuosina lukuisia ”Fruugoja”.

Kommentit